Game set-up: Projalkapallon pioneereja, Srewball-komedia
Turnover to loose the game: George Clooneyn ilmeilyt
Leatherheads kohtuullisen turha viritys, jonka kuitenkin katselee sujuvasti läpi näin NFL Preseasonin alkamisen kunniaksi. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat amerikkalaisen ammattilaisjalkapallon preseasonaikaan 1920-luvun puoleen väliin. Elokuvan on ohjannut ja uudelleenkirjoittanut George Clooney ja hän on saanut mukaansa leffan tekoon muutamia kovia suorittajia.
Elokuva on lajityypiltään screwball-komedia, mikä osaltaan pitää huolen siitä ettei se todellakaan ole kaikkien "cup of tea". Coenin veljesten leffat Arizona Baby ja Voi veljet, missä lienet ovat hyviä (paljon parempia, köh) esimerkkejä toimivista moderneista screwball-elokuvista. Tästä puuttuu suurimmaksi osaksi se komedia ja hauskuus, sen sijaan Clooney pääosassa Jimmy "Dodge" Connellynä ajoittain vääntelee naamaansa kuin suurissakin tuskissa.
Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan.... Big Fan (2009)
Game set-up: fiktiivinen draamakomedia todellisessa maailmassa, NYGiants-fanitusta
Turnover to win: Paul etsii kaverinsa kanssa internetistä lainpillisia neuvoja.... "Kaiken muun olen kyllä yleensä internetistä löytänyt..."
Big Fan tuo uuden näkökulman jenkkifutisleffa-asetelmaan. Nyt ei katsota pelejä eikä harjoituksia vaan faneja. Korkeintaan katsotaan kun fanit katsovat pelejä mutta leffa pitää visusti huolen että sekuntiakaan ei itse peliä näytetä. Se ei tarkoita etteikö elokuva olisi amerikkalaisen jalkapallon ystävällekin herkullista katseltavaa.
Game set-up: Fiktiota, Highschool-fudista, Hömppäsarjaa
Turnover to loose the game: Epäilys heräsi kun leffa alkaa kertojanäänellä, usko hiipui ekan pelin aikana kun varaQB Mox heittää 40-jaardisen penkiltä istualtaan mutta lopullinen niitti oli koulun seksuaalivalistuksen oppitunti ajassa 24:10
Varsity Blues kuuluu hömppäsarjaan, jossa välillä pelataan jalkapalloa aivan käsittämättömällä tavalla, välillä taas eletään nuorison "villiä" opiskelijaelämää tyyliin American Pie. Ohjaaja Brian Robbinsin suurin leffameriitti taitaakin olla Eddie Murphyn Tähtivieras Dave, mies tunnetaan paremmin tv-sarjojen tuotantopiireissä.
Aina kun Traileritiimi kuulee leffassa kertojanäänen, alussa, lopussa tai keskellä, niin mieleen tulee ärsyttävästi:"Onko ihan pakko?" Eikö käsikirjoittaja tosiaan keksi muuta näppärää tapaa pikku dialogilla tai muulla tavoin kertoa katsojalle mistä on kysymys... Traileritiimin neuvo käsikirjoittajille ympäri maailman on: Ei kertojia vaan kuvia ja dialogia, kiitos. Tässäkin turhanpäiväisyydessä kertoja (Moxley) selittää jotain ihan turhaa, jota ilmankin olisi pärjätty...
Jalkapallosta ei ole paljoa kerrottavaa. Epäuskottavaa mustavalkoista pelleilyhömppää, jossa jännitteet luodaan hyvin ennalta-arvattavasti ja panoksia katsojan mukana pitämiseksi ei aivan saada nostettua riittävälle tasolle. Elokuvan ongelma on ettei se ole riittävän humoristinen ollakseen kreisikomedia, härski ollakseen nuorisoelokuva muttei se osaa olla vakavakaan vaikka aihetta olisi helposti riittänyt. Leffan miljöö sijoittuu samoille laitumille aiemmin katsottujen We Are Marshallin, Remember the Titansin ja Friday Night Lightsin kanssa, ilmeisesti leffahulluin futiskansa Amerikoissa asuu noilla seuduilla?!?!? Nuo mainitut elokuvat päihittävät tämän pelleilyn kyllä kaikki kolme. Rehellisyyden nimessä on elokuvan puolesta sanottava että tämän elokuvan kohdeyleisökin on nuorisoa, jotenkin leffa tuntuu kuitenkin aliarvioivan yleisönsä.
Päällikkötasoa yleensä oleva Jon Voight räkäisee Coach Kilmerin roolin rutiinilla, leffan valopilkkuja ovat James Van Der Beek (Dawson's Creek) QB Moxina ja Amy Smart (Road Trip, Perhosvaikutus) tämän tyttöystävänä. Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin: Kuriositeettina mainittakoon että Varsity Blues oli 80-luvulla kanadalaisen Toronton yliopiston tavaramerkki opistonsa urheiluseuroille. Yliopisto haastoi Paramountin tämän kuran takia oikeuteen ja sai elokuvayhtiön maksamaan kahdeksan stipendiä urheilussa kunnostautuneille oppilailleen.
Game set-up: Tositarina, High Schoool-fudista, Realismi - aidon oloinen maailma ja ihmiset
Turnover to win the game: Billingsleyn isä - poika suhde
Friday Night Lights on siellä aikaa viettämättömän amatöörin silmin erittäin hyvä kuvaus Teksasilaisen High School-fudiksen maailmasta. Elokuvan piirtämä kuva esittää paitsi jalkapalloa, myös muotokuvan jalkapalloon kytkeytyneistä ihmisistä ja niistä ilmiöistä, jotka Odessan kaupungissa pelaajiin ja valmentajiin vaikuttavat. Elokuva on kerrassaan mukavaa vaihtelua hömppämäisiin huumori/nuorisoelokuviin verrattuna.
Tarina perustuu H.G. Bissingerin kovasti kehuttuun urheilukirjaan Friday Night Lights: A Town, a Team, and a Dream vuodelta 1990. Niin kirja kuin elokuvakin keskittyy Odessan kaupungin Permian High School Panthers jalkapallojoukkueen yhteen kauteen 1988. Elokuva jättää kirjan esittelemien politiittisten kuvioiden kerronnan vähemmälle ja keskittyy ihmisiin. Rajaus on onnistunuut ja valkokankaalle saadaan paiskattua elävän oloisia henkilöhahmoja. Billy Bob Thornton (coach Gary Gaines) kokeneena valmentajana ja Lucas Black (Mike Winchell) sekä Garrett Hedlund (Billingsley) pelimiehinä tekevät aika riipaisevat roolityöt. Aika äijä on myös Billingsleyn isän roolin paiskaava Tim McGraw.
H.G. Bissingerin alkuperäistä kirjaa käytetään jopa oheislukemisena training campeillä, joten sitä voi hyvällä omalla tunnolla suositella. Ennen elokuvaa se inspiroi yhden tuotantokauden TV-sarjan Against the Grain (feat 21-vuotias Ben Affleck) vuonna 1993. Elokuvaversio 2004 ja kirja poikivat uuden TV-sarjan 2006, Friday Night Lights, jota on myös kehuttu. TV-sarjan ansioksi voi sanoa sen että se jaksoi 5 tuotantokautta, mitä voidaan pitää pienenä ihmeenä katsojalukuja tutkittaessa. Ilmeisesti sarja kehitti vankan ja äänekkään fanipohjan, youtubesta löytyy paljon sarjaan liittyvää materiaalia. Kannattanee nyt viimeisen kauden promo ainakin tsekata...
Kaikenkaikiaan Friday Night Lights, kirjana, elokuvana ja tv-sarjana on tutustumisen arvoinen, mikäli se on päässyt ohi lipsahtamaan.
Game set-up: Tositarina, High Schoolfudista, Rasismia, 70-lukua, Disneyleffa
Turnover to loose the game: Dumareiden toiminta epäuskottavaa edes High School peliksi
Remember The Titans jää mieleen sokerisena Disneyhömppänä. Jerry Bruckheimer on toiminut tuottajana ja Walt Disney levittäjänä, joten elokuva on nähty aihestaan huolimatta jopa teatterilevityksessä ja aika ajoin televisiossa.
Pohjan elokuvalle muodostaa tositarina T.C. Williams High Schoolin fudiskaudesta 1971. Sattumalta sama kausi kuin edellisessä katsotussa We Are Marshall-elokuvassa. Marshall oli muuten samassa sarjassa, mutta tässä siis high school tasolla. Reippaasti todellisuutta raiskaten asetelma on kärjistetty siten että T.C. Williams Titans oli ainoa sekä mustia että valkoisia joukkueeseensa huoliva koulu muiden joukkueiden ollessa puhtaasti valkoihoisia. Näin asia ei tuolloin ollut eikä joukkueessa muutenkaan kilpailtu rotujen kesken aivan näin verissäpäin... Muutenkin elokuva sortuu kaikenlaiseen kärjistämiseen rasismin vastaisuuden korkeaotsaisuuden varjossa mutta suomalaiseen makuun tämä on yksi suuri klisee koko soppa.
Leffa sokeroi pelit liian hienoiksi, kaikki ihmissuhteet turhan dramaattisiksi, ihmiset musta-valkoisiksi (kirjaimellisesti) kärjistäen tilanteet loppujen lopuksi sellaiselle tasolle ettei se enää mene läpi. Esimerkkinä tästä tuomareiden toiminta ottelussa, joka ratkaisi joukkueen jatkopeleihin pääsyn. Ei ole ensinnäkään uskottavaa että toiminta olisi ollut noin epäurheilijamaista - puhumattakaan että se olisi Titansien defence coachin pikku puheen jälkeen muuttunut noin dramaattisesti. Hölmöä, toteaa Traileritiimi, ja kuitenkin jatkaa...
Pääosien näyttelijäsuoritukset kuitenkin pitävät katsojan leffan äärellä, Denzel Washington mustana päävalmentajana ja Will Patton puolustuksen valmentajana ovat uskottavia. Lisäksi leffasta voi bongata tämän päivän tähtiä vähän nuorempana, mm. Ryan Goslingin. Kyllä tämän leffan toki aiheensakin vuoksi katsoi mutta parempia odotellessa...
Traileririnki valmistautuu alkavaan 2012-13 NFL-kauteen katsomalla jokusen amerikkalaista jalkapalloa sivuavan elokuvan.... We Are Marshall (2006)
Game set-up: Tositarina, Yliopistofudista, Tuore, Alku on nyyhky mutta paranee...
Turnover to win the game: Black Sabbathin Paranoid soi ajassa 1:10:45
We Are Marshall on kohtuullisen hyvä (jalkapallo)elokuva, joka liikkuu yliopistojalkapallon maailmassa 1970-luvun aivan alussa. Elokuva kertoo tositarinan vuoden 1970 traagisen lentokoneonnettomuuden seurauksista yliopiston jalkapallo-ohjelmalle: Marshall Universityn jalkapallojoukkue valmentajineen ja osittain jopa kannattajineen menehtyi joukkueen charterlennon kilahdettua tonttiin.
lähde: en.wikipedia.org/wiki/We_Are_Marshall
Elokuva floppasi jenkkiteattereissa kohtuullisesti eli tuotti suurinpiirtein tuotantokustannukset. Tämän vuoksi leffa onkin piileskellyt hiukan tutkan alla, mutta on ehdottomasti mainettaan parempi. Ohjaaja McG, syntyjään Joseph McGinty Nichol, on tunnetumpi tv-sarjojen (Supernatural, O.C, Chuck, Nikita) tuottajana ja hänen muut ohjaustyönsä ovat charlienenkeleitä ja terminatorjatko-osia. Jenkkipiireissä hän saikin kehuja elokuvan eittämättä traagisen alun onnistuneesta kuvaamisesta. Suomalaiseen miehiseen makuun alku on edelleen aika vaahterasiirappinen, millä tarkoitan amerikkalaista tapaa yrittää ottaa katsojasta irti muutama kyynel dramatisoimalla tapahtumia tarpeettomastikin tunteiden tasolla. Noh, kyllähän tuossa asetelmassa tragiikkaa riittää ja McG:tä on kehuttu nimenomaan liian nyyhkyilyn välttämisestä.
Elokuva on siis aika tuore, mistä plussaa, ja cast on onnistunut. Matthew McConaughey (EdTV, Sahara, The Lincoln Lawyer)päävalmentajana toimii jos uskoo että jonkun aksentti voi etelässä olla noin vahva, Matthew Fox, tv-sarja Lostista tuttuna, tekee vahvan roolin hyökkäyksen valmentajana. Tuttuja naamoja ovat lisäksi David Strathairn (Bourne Ultimatum, Good Night, and Good Luck), Ian MacShane (Lovejoy) ja January Jones (Mad Men).
Elokuvan otteluissa vilahtavat NCAA maailmasta Marhall Thundering Heardin lisäksi West Virginia University Mountaineers ja Xavier University, joka elokuvassa epähuomiossa kuulutetaan Piratesina, mutta lienee kai Musketeers... khöm. Elokuvassa ei niinkään keskitytä peleihin vaan joukkueen kokoamiseen ja valmistautumiseen. Peli- ja harjoituskuvaukset ovat amatöörille ihan uskottavia. Plussaa elokuva saa myös siitä että se jonkin verran avaa Marshallin pelien todellista kulkua 70-luvun alussa eikä päätä elokuvaa voitonjuhliin. Marhallin 70-luku on kuolemantapausten lisäksi karua myös fudistilastoissa: 23 voittoa, 83 tappiota. Kun joukkue vuonna 1977 liittyi Southern Conferenceen, ekat 5 vuotta meni 0-26-1 ja se tasapeli tuli potkumaalilla... ...mutta kuten leffa hyvin osoittaa, Marshall Unilla on jalkapallo-ohjelma. Toisinkin olisi voinut käydä.
Kesä on mitä parhainta elokuvien bongausaikaa. Kesän taittuessa elokuuhun alkaa olla viimeiset hetket tarkistaa minkälaista satoa on korjattavissa. YLE teema, tuo leffafriikin luottopakki, tarjoilee kuuman ja mielenkiintoisen putken Keskiviikon Kino sarjassaan. Tanskalainen dogmaohjaaja Lars von Trier
tuottaa kaikesta kummallisuudestaan huolimatta mainioita elämyksiä elokuvan ystäville. Miestä ei ainakaan voi syyttää periaatteiden tai kunnianhimon puutteesta. Mikäli näit leffateattereissa upeannäköisen Melancholian, sinua kiinnostanee myös tämä kova keskiviikkoiltojen putki. Elokuvia, jotka ovat erilaisia. Erilaisia kuin muut ja erilaisia myös keskenään...
Jos elät maailmassa jossa kova naisnäyttelijä on nimeltään Meryl Streep ja tulevaisuuden lupaus on Natalie Portman niin lienee paikallaan kurkistaa tutkasta muutama tuoreempikin nimi. Traileriringin tiimi suosittelee seuraavaksi kestosuosikiksi Mia Wasikowskaa, s.14.9.1989.
Kuvan lähde: http://cinemaandpopcorn.blogspot.fi
Australialaisen Mia Wasikowskan ura ei tietenkään ole vielä kovin merylstreeppimäinen, onhan neito hädin tuskin täyttänyt 20 vuotta. Varsinainen "Hollywood"-ura alkoi HBO:n In Treatment sarjassa Sophiena vuonna 2008. Merkittävä leffarooli tuli vastaan 2009 elokuvassa That Evening Sun.
Sarjassamme "Seuraa-Näitä" Traileririnki esittelee Joseph Gordon-Levittin, s.17.2.1981. Jos reaktiosi edelleen J G-L:n nähdessäsi on:"Hei toihan on se Tommy Solomon siitä TV-sarjasta" niin ehkä on hyvä tsekata ainakin tämän bloggauksen trailerit...
TV-sarjat J G-L jätti vuosituhannen vaihteen jälkeen päätettyään siirtyä vakavammin otettaviin rooleihin. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuminen tuli vuonna 2005 Rian Johnsonin ohjaamassa elokuvassa Brick:
Silloin tällöin elokuvan ihmeellisessä maailmassa tulee tehdä pikku reality check. Varsinkin kun tapana on seurata tiettyjen näyttelijöiden elokuvia jonkinlaisen laadun ylläpitämiseksi. Kun seuraamasi näyttelijät Kevin Spaceystä Gregory Peckiin saavat joko elämäntyöoscareita tai siirtyvät tuottajaportaaseen niin lienee aika katsella markkinoita vähän terävämmin, ketäs täällä markkinoilla nyt oikein pyörii ja mitäs heidän CV:ssään siis olikaan...
Source: Sarah Dunn via http://dontbesillyo.tumblr.com/
Tom Hardy, s. Edward Thomas Hardy, 15.7.1977, on brittiläinen näyttelijä joka saa yhä kuumempia ja kuumempia rooleja. Kuumimpana roolisuorituksena juuri tällä hetkellä ehkä tämä, Bane elokuvassa Dark Night Rises (kuva seuraavassa thumbnailissa !):
Parissa viikossa Oriveden yhteiskoulun käytävällä kaikuneet laukaukset ovat vaihtuneet normaaliin lasten ja nuorten hyörinään. Suurin myrsky tarjota tapahtuneeseen osallistuneille sankareille vuoroin sapiskaa ja vuoroin jopa kunniamerkkejä on hiljalleen tyyntynyt. Maailma kulkee radallaan ja ongelma ilmeisesti todettiin ratkaistuksi, mahdottomaksi ratkaista tai ei ehkä oltu ihan varmoja, mikä se ongelma sitten lopulta olikaan... Dokumenttielokuva on vahva keino vaikuttaa, kuten esimerkiksi Eugen Gurjasti loistavassa kirjoituksessaan esittelee. Kovasti keskustelua ameriikanmaalla onkin herättänyt kohta huomenna (13.4.2012) jo ensi-iltaan tulevan käsikirjoittaja/ohjaaja Lee Hirchin vahvan koulukiusaamisdokumentin ikäraja. Trailerikin on erittäin vaikuttava.
Motion Picture Association of America, MPAA, lätkäisi alunperin dokumentille R -Restricted ikärajan eli "ei alle 17-vuotiaille ilman aikuisen valvontaa". Tästä tehty valituskaan ei heti mennyt läpi. Tämä olisi ollut melkoinen oikeusmurha koska olisihan se jättänyt leffan ilmeisimmän kohdeyleisön, koulukiusaajat ja koulukiusatut, salien ulkopuolelle.
Traileriringin "lapsiperheen isä" -jäsenenä olin Masku-ketjuun kuuluvassa liikeessä ostamassa lapsille Cars 2 -brandättyjä leluja, kun silmiini osui tuttu kuva. Kuva oli pyöreässä nukkapintaisessa matossa, joka olisi helppo sijoittaa vaikka vessan lattialle. Siinä se olisi mukavan pehmoisena ja lämpöisenä jalkojen alla kun samalla keskittyisi omiin suolentoimintoihin...
Mietin siinä kaupassa tuota valokuvaa ottaessani että mitähän pahaa sinä Ernesto olet tehnyt että olet päätynyt vessanmaton koristeeksi...
Romanialaista laatua? No totta hitossa, 4 luni, 3 saptamâni si 2 zile eli 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää on Cannesin kultaisella palmulla palkittu Ceausescun ajasta ja aroista asioista kertova elokuva, Yle Teema keskiviikkona 28.3. klo 21.45.
Jos haluat nähdä jotain legendaarista - tai jos haluat tallentimella olevan jotain mistä voi poimia legendaarisia lainauksia niin aseta se aikaan lauantai 31.3. TV5 klo 01.25....
Markkinoinnin voi hoitaa ainakin, ja oikeastaan vain ja ainoastaan, kahdella tavalla: Hyvin ja Huonosti. Aiemmin Traileririnki suri kyynel silmässä John Carterin filmatisoinnin kirjaimellisesti 100-vuotisen odotuksen floppaamista umpisurkeaan markkinointiin. Siinä missä Disney onnistui markkinoinnillaan pimittämään koko Edgar Rice Burroughsin kehittämän kokonaisen kiinnostavan maailman, 20th Century Fox on luonut tuleville katsojilleen kiinnostavan maailman pimittämällä sen:
Elokuvan Prometheus maailman ensi-ilta on 8.6.2012 ja äskeinen ensimmäinen traileri julkaistiin 22.12.2011. Sitä edelsi kolmen päivän HYPE traileri maailmassa - kolmena peräkkäisenä päivänä 19., 20 ja 21.12 ilmestyi "making of"-teaserit, joissa ohjaaja Ridley Scott puheli kryptisiä ja kuvat olivat yhtä arvoituksellisia...
Täytyypi tehdä tunnustus: Traileririnki on koukussa Willian Shakespeareen - näytelmiin, sonetteihin, elokuviin, the works. Onneksi on joku muukin, joten tuoretta materiaalia on lähes ehtymättömästi tarjolla shakespearennälkäiselle. Eipä kulu leffarintamalla vuottakaan, etteikö jotakin tule markkinoille, TV-elokuva nyt vähintään... Elokuva sitäpaitsi on loistava tapa esittää näitä draaman perustarinoita... joko päivitettyinä tai sellaisenaan. Näyttelijä Ralph Fiennes on tarttunut esikoisohjauksessaan näytelmään Coriolanus, josta on tehty useita tv-elokuvia, mutta nyt myös kunnianhimoinen feature. Maailman ensi-ilta oli viime vuoden puolella, Suomen ensi-illasta ei toistaiseksi tietoa..
Vakuuttaako tuore Shakespeare-tulkinta?
No TRtiimi ottaa tuon varmasti ohjelmaan. Niinkuin tämänkin, jos se teattereihin saadaan: Berliinin tämänvuotisten elokuvajuhlien Kultaisen karhun voittaja parhaasta elokuvasta: Cesare deve morire.
Ja tarkemmin sanottuna - minkälainen vitsi?! Ehkä sellainen ruotsalainen-suomalainen-ja-norjalainen vitsi... Mutta genrenä kauhua ollaan kuoppaamassa säännöllisin väliajoin ja sen zombiemaisesta uudelleen heräämisestä voidaan olla montaa mieltä. The Cabin in the Woods saa Suomen ensi-iltansa 13.4.2012 ja sen kerrotaan kääntävän kauhugenren ylösalaisin. No onko tämä lupaava?!??
Tiedä häntä riittääkö tuo ylösalaisinkaan kääntäminen että genreen saataisiin taas eloa. The Cabin in the Woodskin on ollut kai tuotannossa jo vuosia, viimeisimpänä julkaisua viivytti harkinta konvertoinnista 3D:ksi mutta rahat kai lopulta loppuivat. Oma kokemus on että kauhuleffojen trailerit on sikahyviä mutta itse leffat sitten (kuten tiinanen sanoisi... ) susipaskoja.
Kyllähän se siis periaatteessa meni niin että Steve Jobs osti Pixarin LucasFilmiltä viidellä miljoonalla dollarilla. Ja menihän se periaatteessa sitten myös niin että Steve Jobs myi Pixarin Disneylle seitsemällä ja puolella miljardilla dollarilla. Että voittoahan siinä tuli kivasti. Aikaa, monipuolisia Hollywood-käänteitä ja erittäin vakavia vastoinkäymisiä siihen väliin mahtuu niin, että ihme on ettei siitä ole tehty jo omaa CGI-animoitua elokuvaansa. Tarinasta mukava kollaasi Business Insiderin sivulla. Pixar Animation Studiosin seuraava kokoillan animaatio on nimeltään Brave:
No mites Pixarin uusin nyt sitten sykähdyttää?
Pixarin tarina alkoi Lucasfilmin The Graphics Groupin osana jo 1979 missä tohtori Ed Catmull porukoineen kehitteli nykyisten mallinnusohjelmien esi-isiä. Tiimi tuunaili pätkiä elokuviin Lucasin legendaarisen Industrial Light and Magicin kanssa....
Vuoden 2012 Oscargaala eli The 84th Academy Awards on sitten lusittu. Kaikkien 24 palkintogategorian pystit on saatu jaettua ja Gaala ja Red Carpethan oli mukavasti seurattavissa esimerkiksi Neloselta ja kivoja videoklippejä löytyy vaikka sitten Ruutu.fi:stä. Traileriringin tehotiimi on toki tallentanut Gaalan muttei tietenkään ole ehtinyt sitä katsomaan, kuten ei palkittuja elokuviakaan. Kommentteja kummassakin kategoriassa otetaan ilolla vastaan - Heikelän Jussi on ensitietojen mukaan ollut erityisen oma itsensä (itsekeskeinen törppö) kotimaisessa kommenttiosuudessa, jälleen kerran. Mutta kuten legendaarinen dokumentaristi Marty DiBergi on lennokkaasti sanonut:"But hey, enough of my yakkin', whaddaya say? Let's boogie!"
Traileririnki esittelee voittajat ja tässä siis kovimmissa kategorioissa parhaiten pärjännyt, The Artist:
Traileriringin tiimi on ehdollistunut jo tuohon Benny Goodmanin musiikkiin tuossa trailerilla aika vahvasti... Voitot siis tälle musta-valkoiselle mykkäkuvalle seuraavissa kategorioissa:
Paras Musiikki (Original score), Ludovic Bource (no niin, aivan!!!!)
Mitäpä näitä kaivelemaan mutta Gary Oldmanille tuo miespääosapystin menetys oli Gaalan nähneiden mielestä melkoinen pettymys. Mutta kenellepä ei...
Traileririnki osasi toki ennakoida The Artistin menestystä, aivan kuten tämän seuraavankin elokuvan. Ennakoitu on siis molemmat muttei ihan ymmärretty... Martin Scorsesen lastenelokuva, Hugo:
Jos muuten tarvitsette vähän käytettyjä Oscar-palkintopuheita, ottakaa Meryliin yhteyttä. Hänellä on kuulemma 14 puhetta valmiina, joita hän ei ole pitänyt....
Ohjaaja Mike Millsin romanttinen komedia Beginners palkittiin yhdellä Oscarilla:
Siinä missä kokenut Mr. Plummer olisi voitu myös palkita Gaalan nokkelimmasta kommentista, "You are two years older than me - where have you been all my life" olisi seuraavalle palkitulle voitu antaa lisäksi myötähäpeän erikoispalkinto noloimmasta puheesta. Elokuva on Tate Taylorin The Help:
Myös pitkät dokumenttielokuvat ovat siirtyneet marginaalista lähemmäs mainstreamia. Tätä ei ehkä nähdä Suomen teeveessä kuitenkaan kuten edellisvuoden voittajaa.. Aiheena on amerikkalainen jalkapallo. Palkittu elokuva on nimeltään Undefeated:
Jostain syystä tämä seuraava lämmittää. Tuntuuko siltä että David Fincheriä nämä pystit jotenkin karttavat ??!! No Fincherin elokuvat niitä kuitenkin tuppaavat saamaan, tässä Girl with the Dragon Tattoo, jonka tämä traileriversio nyt vaan on ihan megakova:
Ja lopuksi vielä käsikirjoitusalan palkinnot joita Traileriringin tiimi kyllä arvostaa. Jos jonkun Oscar-palkinnon perusteella voisi mennä oikein elokuviin, siis jos joskus ehtisi, niin ne voisi olla juuri nämä käsikirjoituspalkinnot...
Paras Alkuperäiskäsikirjoitus, Midnight in Paris, Woody Allen
Eli saihan se Woodykin omansa. Noh, tarkistinpa tuonkin asian: Woodyllä on ennestään 100 voittoa ja 117 ehdokkuutta joista Oscarehdokkuksia 23 ja voitettuja 4...
Traileritiimin kaipuu elokuviin saa äärettömät mittasuhteet juuri tällaisina ensi-iltaviikonloppuina. Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä - kerrankin oikeasti kiinnostava kotimainen!!! Toinen aiemmin esitelty, Chronicle, tuo "supersankari"-genreen ihan uutta kiinnostavaa näkökulmaa.. Ja sitten on nää ranskalaiset, mm. Parhaan ohjauksen ja Parhaan elokuvan Oscareilla juuri palkittu The Artist:
Miksikö Traileririnki tuo The Artistin kolmatta kertaa esille??!! No tässä meillä on elokuva, joka teidän on mentävä ELOKUVATEATTERIIN katsomaan. Ihan oikeesti, hei!!! Tämä mykkä mustavalkoinen vanhalla kuvasuhteella toteutettu elokuva on kerännyt hurjan määrän kovia palkintoja eri foorumeilla - nyt ei siis mennä katsomaan mitään erikoisuutena noteerattua freakshowta, kaksipäistä vasikkaa tai karvaista naista vaan oikeasti tässä leffassa täytyy olla jotain ainutlaatuisen onnistunutta. Jotain mitä ei sitten kyllä tavoiteta kotisohvalta 32" telkkariruudulta vaan se täytyy nähdä mustavalkoisena valon ja varjon leikkinä jättimäiseltä kankaalta mahtavan (oscarpalkitun) musiikin pauhatessa... ...sen täytyy olla KOKEMUS!!! Ja kertokaa sitten Traileritiimillekin millainen kokemus...
Varo halpoja kopioita... ...kaikki ei ole aina sitä miltä äkkiseltään näyttää. Toisia leffoja odotetaan kovasti valkokankaalle ja aiheuttaa hupaisia ilmiöitä. Suzanne Collins on kirjoittanut Nälkäpeli-trilogian ja sitäpä on kovasti kaivattu elokuvaksi sen koommin. No nyt on odotus päättymässä ja The Hunger Games tulee Suomessakin maaliskuussa ensi-iltaan... Joten jos haluat nähdä sen trailerin - mikäs siinä...
Vai olikos siinä pääosassa sittenkään Jennifer Lawrence, eikös siinä ollut Keira Knightley, kuten tässä The Hunger Games -"trailerissa". Hetkinen, mitenkäs tämä on julkaistu jo 2010....
Traileririnki törmäsi hauskaan ruotsalaiseen elokuvaan vuodelta 2010: Sound of Noise. Alunperin 2001 Kultaisella Palmulla palkittu lyhytelokuva Music for One Apartment and six Drummers on laajennettu kokoillan featureksi. Äskeisen linkin takaa löytyy tuo jättekiva lyhäri. Erittäin kova on myös tämä traileri - tää pitäis kyllä nähdä....
Joku tämän lienee nähnytkin R&A2010 kakkospäivän ohjelmistossa??? Kun tässä nyt kerran aikakoneessa ollaan ja vanhoja muistellaan - ja musiikki kiinostaa niin annetaan sitten mennä oikein kunnolla... Kasaribileet pystyyn ja sukkahousut, ne hevi-sellaiset jalkaan. Paluu aikaan jolloin miehet oli kauniita, tukat pitkiä ja niillä ei tosiaan mossattu... Ensi-ilta kesällä.. tässä tulee:
Muutamista uusista elokuvista jotka on kohta tulossa, tai jopa jo ovat teattereissa, olisi kiva kuulla pikainen arvio. Jonathan Levinen ohjaama 50/50 on juuri sellainen. Tämä on pyörinyt teattereissa jo tämän viime joulukuusta. Vaikuttaa sopivalta sekoitukselta vakavaa asiaa ja huumoria - leffa jää kuulemma vähän mieleen pyörimään... Mikä on siis hyvä (onpahan edes jotain mielessä). Joseph Gordon-Lewitt on tosi hyvä ja Seth Rogenkin pysyy lapasessa...
Perustuu tositapahtumiin tuo - nuoria ihmisiä meillä siinä. Tässä taas vanhoja ja ei perustune mihinkään... Mutta vanhat mummot Judi Dench ja Maggie Smith vaikuttavat hauskoilta ja toivottavasti Bill Nighy saa tässä riittävästi tilaa. Kiinnostaako mummelit vai onko Intia nyt muuten vaan muodissa sen Slumdog Millionairen jälkeen...Vaan niinpä se näyttää tutulta tuo Patelin poika...
No tätä ei Traileriringin tiimi ihan ymmärrä tätä lastenelokuvahössötystä, mitään sinällään lastenleffaa vastaan mutta onko tämä nyt kaiken hypen arvoinen. Ehdokkuuksiahan tällä filmillä piisaa kaikissa Gaala-illoissa... Eli jospa jäisikin kotio ja katsoisi telkasta vaikka... Suomenkielisiä arvosteluita löytyy vaikka näistä linkeistä: Härmä ja Hugo
Romanttiset komediat lienee ainoa genre jota Traileriringin tiimiltä on toivottu. Tämä liittynee jotenkin Tiimin vetovoimaan naisten keskuudessa... Oli miten oli niin naisillekin tehdään tulevana leffavuonna joitain virityksiä... Pikimmiten kankaille saapuu The Vow, tiimi suosittelee!!!!!
Miten mahtaa rakkaudelle käydä kaukana napapiirin pohjoispuolella. Ainakin Drew Barrymore yrittää pitää lämpöä yllä mutta urakka kyllä näyttää isolta... tai sitten se on tuo valas kun näyttää vaan isolta...
Noniin-noh, se on vähän että kuka odottaa ja kuka ei... Mutta koska tämä seuraava traileri on jo ilmestynyt niin laitetaanpa paistumaan... Bourne Legacy.... Ilman Bournea, tai siis Matt Damonia, mukana sen sijaan "Hurt Lockerissa" vakuuttanut Jeremy Renner. Tätä Traileririnki ainakin odottaa tänä vuonna: Neljäs osa Bourne trilogiaan eli mikäs se sitten on kvadrilodia?!... Mut silti - OH YEAH!!!
Ja kun toiminnasta on puhe niin James Bondhan tulee taas kohta markkinoille: Skyfall - vieläkös se franchise kiinnostaa?! Ei Traileririnkiä oikein jaksa innostaa vaikka mukana pahiksena on Javier Bardem... eikä traileria oikein ole vielä jaossakaan... Mutta tämä Gravity kyllä kiinnostaa....
Berliinin kansainvälinen elokuvafestivaali järjestetään 62. kerran huomisesta alkaen 9.-19.2. ja selvähän se että sinne kerääntyy elokuvantekijät ja leffahullu kansa ympäri maailmaa. Traileririnki tyytyy tässäkin kohtaa trailereihin. Liput ovat olleet jo hetken myynnissä ja Timo Vuorensolan Panorama Special sarjassa esitettävä Iron Sky on myynyt jo pari näytöstä loppuun, maailma puhuu jo Suomi sci-fin vallankumouksesta, koska liput menevät paremmin kaupaksi kuin Fukushima-dokumentteihin tai Werner Herzogin uuteen Death row-leffaan. No teaserit näyttää Iron Skyssä tältä - tunnistaako joku Tamperelainen omat saappaansa näistä??!!
Virallinen Berliinin traileriversio vielä tässä, mukana Timo Vuorensolan pikku puheenvuoro:
J-P Siili tempaasoo kankaalle Härmän kovan kastin Mikko Leppilammen johdolla. Tarina sijoottuu 1800-luvun Pohojanmaalle, englanniksi leffan nimi onkin Perifery... Mut jokos snää oot nähry tän? (Traileriringin juuret tuloo Karjalast, toim huom)
Rautaisia kohtaloita tulee tässäkin, kolme sukupolvea naisia samalla sukutilalla, sama tähtitaivas talon yllä.. nyt tosin pysytellään kai 1900-luvulla... Saara Cantellin aiemmat Unna ja Nuuk sekä Kohtaamisia ovat jääneet vähän marginaaliin..
Roman Polanski, Jodie Foster, Kate Winslet, John C. Reilly ja Christoph Waltz... Tätähän on kannattanut oikein odottaa ja ne joilla on mahdollisuus mennä oikein leffaan 10.2.... kannattanee käyttää tilaisuus hyväkseen?! Pohjalla vielä ilmeisen hyvä näytelmä, jossa trailerin perusteella kaikki tapahtuu aika pienessä tilassa.. Suomenlielinen arvostelu löytyy linkistä: Carnage
Wallander-sarjan, sen ruattalaisen, jaksoja ohjannut Kathrine Windfeld, on saanut ensi-iltaan uuden Hamiltonin. Sisältänee enempi toimintaa kuin tuo Polanski vaikka siinäkin kai huidottiin kepillä... Film-O-Holicin arvostelu
Romanttinen komedia on ihana, kevyt, hauskoja juonenkäänteitä omaava elokuva. No vaikeakos sellainen on tehdä, kaava on valmiina: Otetaan nuori, miellyttävän oloinen pari, jotka ilmiselvästi ovat tarkoitetut toisilleen mutta jotka olosuhteista ja asioita monimutkaistavista käänteistä johtuen pysyvät toisistaan erossa. Väliin tulee vanhemmat, luokkaero, aiemmat suhteet tai muu menneisyys jne jne.... kaikki esteet kuitenkin kierretään, häät pystyyn ja Happy-End!
Vaan ei se siltä tunnu että se helppoa olisi kun niitä katsoo.... Ei oo Pretty Womanin ylittänyttä.... ja siitä on kakskytä vuotta...
Woody Allen ja Owen Wilson... Tämähän vois olla hauskaa koska eihän se voi olla liian alykköä jos siinä on Owen Wilson?!?!? vai voiko?!?!
Toiset puhuu sivistyneesti Cinéma vérité:stä (heittomerkkien määrä ja paikka vaihtelee sivistyksen määrästä riippuen) ja toiset sitten vaan katsoo tosi-tv:tä. Kummin vaan, ohjaaja Josh Trankin "Chronicle":n traileri nyt vaan on tosi hienosti rakennettu...
Muistuttaapi heti mieleen Neill Blomkampin "District 9"- pätkän joka hiukan yllättäen oli ehdolla 4 Oscariin. Harva cinema verite-tekniikkaa käyttävä leffa kuitenkaan sisältää kissanruokaa sisältäviä jättilaiskatkarapuja...
Amerikkalainen jalkapallo on ärsyttävän suosittua millä mittarilla tahansa. Paitsi täällä meillä, tietenkin. Meillä toki tiedetään paremmin. Ihan tyhmä laji... Kauden loppuottelu Superbowl pelataan tällä viikolla Indianapolisissa, joten tämä viikko on Superbowlviikko. Peli on sunnuntaina ja maanantai on sitten rauhallisempi päivä koko ameriikan maassa... Silloin voi vaikka katsella parit aiheeseen liittyvä leffat...
Big Fanin Paul fanittaa nimenomaan New York Giantsia - joukkuetta joka on taas loppuottelussa. Ensimmäinen kerta muuten leffan ilmestymisvuoden jälkeen ...
Kaurismäen Le Havren traileri tulikin jo aiemmin esiteltyä: Jussi-Gaalassakin tuli siis normaali kaurismäkimäinen menestys. Paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, kuvaus ja naissivuosa...
Sakari Kirjavaisen Hiljaisuus sai tilaisuudessa neljä Jussia, Pekka Haavisto ei saanut yhtään mutta sen sijaan useita kunniamainintoja.. Traileri saa pisteet musiikista!!
Viime tiistaina julkistettiin Oscar ehdokkaat. Traileririnki on katsellut ehdokkaiden trailerit silmät vetistäen läpi ja tuo muutaman vinkin näytille.
Anonymous ei viittaa tässä tapauksessa Andorralaiseen bändiin eikä edes hakkeri/aktivistiliikkeeseen, joka vastustaa ACTA-lakiesitystä. Sen sijaan kyseessä on magee leffa jossa on paljon Shakespearea ja hyvää mus(e)aaaa, OH YEAH!!
Noh, Anonymous ei ehkä ollut niissä kovissa kategorioissa ehdolla...
Ja kaikki palkinnot Gaalakaudella menee.... Mykkäkuvalle???!!!! Siis nyt ihan oikeesti, hei?! Testaa itsesi trailerilla:
Jo pelkät Oscar ja BAFTA- ehdokkuudet yhteensä menee toiselle kymmenelle.. Ja erilaisia huomionosoituskategorioita kaksi edellämainittua poislukienkin on muitakin yli 30?? No kai siinä muitakin ansioita on kuin tämä valon ja varjon mustavalkoinen leikki...
Olisiko tämä vähän tämän ajan teemassa...? Onpa ensimmäinen mielenkiintoinen kotimainen leffa pitkään aikaan. Mitä hyviä kotimaisia oot sitte nähny, häh?!
Robert Redfordin perustaman ja johtaman Sundance Instituutin elokuvafestivaali elää hienosti netissä ja tuo mukavasti uusia elokuvia esiin heti viimevuotisten elokuvien Gaalakauden keskellä.. Traileririnki on koukussa ja poimii muutamia täkyjä...
