Mestari Anderson, The Master

"Ensin pelastettiin suutari Andersson,

sitten räätäli Gustafsson ja maalari Eriksson,

halleluja synneistä pois,

sulle pelastusta pikkurumpu soi.."

Näin soi Pikkurumpu-laulu Velipuolikuun sketsissä. Hiukkasen samalla tematiikalla liikkuu mestari PT Anderson kertoessaan jälleen vahvaa tarinaansa uskonlahkojen maailmasta.

Hyvä traileri, muuten. Yhtä kryptinen kuin elokuva itsekin, ei paljasta liikaa elokuvasta, samaa tunnelmaa - itseasiassa minusta tuntuu ettei puoletkaan trailerin klipeistä edes ollut koko elokuvassa ?!?!

Paul Thomas Anderson osaa tehdä perin vahvoja ja vaikuttavia elokuvia ja The Master kuuluu ehdottomasti sihen sarjaan. Elokuva raapii esiin rosoisen kuvan kahdesta erilaisesta miehestä paljastaen samalla muutaman muun vahvan tai erikoisen henkilöhahmon. Elokuvan ehdoton vahvuus ja voima on sen onnistuneessa tavata kuvata henkilöt yksinkertaisesti , julmasti, rajusti piirtäen terävllä viivoilla mutta monipuolisesti.

Kuvan oikeudet, "The Master" teaser poster, courtesy Weinstein Company

Elokuva ei selittele, perustele, ymmärrä eikä tulkitse. Se kertoo tarinan, jossa upeasti kirjoitetut henkilöt kohtaavat kuin yhtä upeasti kirjoitetut lokit ja laivat Laila Kinnusen tunnelmapalassa. Kohtaavat ja eroavat. Yhden mielenkiintoisimmista sivurooleista vetää Amy Adams kultti-isännän vaimona. Muutamalla siellä täällä silpaisemallaan repliikillä hän sai ainakin minut vakuuttuneeksi että kultin todellinen voima ja sielu onkin hänen sisällään. Perustelun ja selittelyn puute on toisaalta elokuvan heikkous, joka syö elokuvan viihdearvoa. Viihdyttämään pyrkivissä hollywood-elokuvissa on yleensä looginen (onnellinen) loppu. Tämän elokuvan rakenne ja hahmot eivät ole hollywoodkamaa - Joaquin Phoenixin kuihtunut näyttelijänvarsi peilaamassa arvotonta masturboivaa mihinkään tarttumatonta ihmisen tahraa ei ole kovin ylentävää, joskin sielukasta katsottavaa. Viihdyttävää, no ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Suosittelen silti.

PT Andersonin tuotanto on läpeensä tutustumisen arvoinen. Häntä on verrattu Michael Hanekeen, Robert Altmaniin, Steven Spielbergiin, Terrence Malickiin... mikä ei välttämättä tietysti tarkoita paljon mitään mutta onhan se jotakin kun vertailu on sentään tehty positiivisessa mielessä. Erikoinen meriitti on se että tämä ensemble-ohjaaja pokkasi Cannesin kultaisen palmun kun pääosassa oli Adam Sandler. Täh?

Ja tämän hän teki heti seuraavaksi Magnolian jälkeen... Andersonin entouragessa tuttuja hahmoja ovat mm. näyttelijät Julianne Moore, Philip Seymour Hoffman ja kuvaaja Robert Elswit. Magnoliassa porukassa oli skientologi Tom Cruise, jolle PT Anderson esitteli L. Ron Hubbardiin pohjaavan mestarinsa privaatisti. "We are still friends", kommentoi Anderson...

Erittäin väkevä oli noin viisi vuotta sitten julkaistu edellinen elokuva, There will be Blood. Mestarin ja There will be Bloodin nähneet voivat kommentoida - eikö Phoenixin Freddie Quell:ssä ja Daniel Day-Lewisin Daniel Plainview:ssa ole aika paljon samaa. Tuleeko se suoraan PT Andersonin paletista?!?!

Toisaalta TWBB:n maailma: uskonlahko, kaksi upeaa mieskuvaa - toinen heikko ja toinen vahva, ihmisen raadollisuus.. kuulostaa aika tutulle myös The Masterin jälkeen.